Lunta tupaan!

Lauantaina kävin Raatojuoksussa, Sipoon Massbyssä. Hieno rasti-iloitteluhan se oli, keli oli komea ja puitteet kohdillaan. Viimeistelyni tosin eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan. Tai ei ainakaan jos lähdetään siitä ajatuksesta rakentamaan, että muutamat huonot yöunet ja kevyt vatsaflunssa ei ole paras mahdollinen lähtökohta pitkän matkan suunnistukselle. Taivalta oli "vain" 10 km joten ihan leppoisaa kuitenkin oli. Mitä nyt kertaalleen juutuin suohon kiinni. Ja hirvi rynnisti ohi. Ja joku meni loppusuoralla kumisaappaat jalassa ohi.

Lopputulokset löytyy täältä. Kotiin viemisiksi tuli sija 24. ja vetelät jalat. Ensi vuonna uusi yritys.

Mutta eilen tuli lunta! Eteisessä odottaa jo uudet perinteisen murtsikat ja monot, pian pääsee testaamaan... :)

Pimeän tullen

Hämärähommia Niihaman majalla.

Kesä ja sitä myötä aktiivisin ulkoilmaliikkumisen kausi alkaa olla taakse jäänyttä elämää tämän vuoden osalta. Syksyn synkkyys vaikuttaa omaan vireystasooni siinä määrin, että aamuiset pyörälenkit töihin ovat jääneet toistaiseksi. Lenkille lähtö pimeään sateeseen vaatii myös ponnisteluja, kotisohva kutsuu houkuttelevampana. Otsalamppulenkkeilyssä on eksotiikkaa mutta läpimärkiä vaatteita ja kuraisia lenkkitossuja on työlästä pestä ja kuivatella. Kylmää, viimaa ja pimeyttä... Mutta vielä on tarjolla "kesäkauden" viimeinen koitos, Raatojuoksu! En ole aiemmin ottanut osaa moiseen legendaariseksikin luonnehdittuun suunistuskisaan, mutta sitä suuremmalla innolla ja jännityksellä odotan lauantaita. Tavoitteena on päästä ehjänä maaliin 10 km keskivaikealta radalta, vaikeaan en tohtinut ilmoittautua kun olin kuullut Johannalta raportin viime vuoden koitoksesta: "yöllä oli ollut pakkasta, maa jäässä, heti eka rasti kateissa, jäähileisessä suossa varpaat jäässä ja housutkin repes". Tämä vapaasti mukaillen. Jännää on ja tulee olemaan.