Uudet kujeet

Kevät tulee kohisten ja niin myös vuoden 2011 seikkailut! Blogilla on uusi ilme, nyt hiukan talvinen, keväämmällä ehkä leskenlehtiä?

Siellä sitä möngitään, 42 km takana.

Pirkan (puolikas) hiihto on nyt koettu, vähän ristiriitaiset fiilikset jäi. Hieno keli, perinteikäs tapahtuma, hyvät voitelut, tuskainen tunnelma? Ehkä ensi kerralla lähden matkaan vapaan suksilla, kun tuo pertsa ei yhden talven harjoittelulla oikein tuntunut vielä sujuvan.

Kalevan puolikasta kierrosta on nyt takana 2/6 lajia, hiihtoa pidin pahimpana rastina juuri tuon puuttuvan perinteisen taidon takia. Ja miksi ihmeessä valitsin pertsan, en tiedä. Jännityksellä mietin heinäkuun soutua... lisää tuskaisia hetkiä?

Valon lisääntymisen myötä aktiivisuustaso on selkeästi kohonnut. Itse olen viihtynyt kasvavissa määrin lenkkipoluilla, ja into kiipeilyharrastusta kohtaan on  noussut. Kevään ensimmäiset ulkokiipeilyt ovat tosin vielä kokematta, mutta ehkä jo viikolla säät ja aikataulut osuvat kohdilleen. Voin jo lähes tuntea kevätauringon lämmittämän karhean graniitin kämmenissäni...

Joukkueen osalta kesän tavoitteita on lyöty lukkoon: tavoitteena kiertää multisport-cup läpi ja päähankkeena heinäkuussa Rokualla 24h kisa. Ja Jukolaan tietysti! Henkilökohtaisella tasolla haaveissa Vaarojen maraton sekä tuon edellä mainitun Kalevan puolikkaan kiertäminen kunnialla. Kalliokiipeilyä unohtamatta, tänä kesänä loman kohdalle kalenteriin on jo isoin kirjaimin merkitty Lofootit!

Tiivis ja kieltämättä kunnianhimoinenkin kisojen ja tapahtumien läpikahlaaminen tarkoittaa sitä, että koko kesä menee käytännössä katsoen edellisestä kisasta/reissusta palautuessa tai seuraavaa valmistellessa. Töiden ohella luonnollisesti... Joskus mieleen nousee hetkeksi harhauttavia ajatuksia siitä, onko tässä kaikessa mitään järkeä? Tällainen arki pyörii pitkälti liikunnan ympärillä: sen mukaan menee lomat, viikonloppusuunnitelmat, syömiset. Välineisiin palaa rahaa ja pieneen kämppään niiden mahduttaminen on taiteenlaji. Parisuhteessa käydään keskusteluja ajankäytöstä ja likaisista lenkkareista - puolin ja toisin. Pienen pohdinnan jälkeen vastaus on kuitenkin selvä ja kerta kerralta kirkkaampi. Omasta vapaasta tahdosta, rakkaudesta liikkumiseen ja luontoon - tottakai haluan viettää elämääni juuri näin, nauttien näistä elämyksistä!

Siivottiin komero - mitäs sieltä löytyikään...

Loppuun vielä "rohkaisukuva" kaikille kiipeilyyn hurahtamaisillaan oleville. Hieno laji, kertakaikkiaan, mutta voi todellakin viedä  (rahat ja terveyden) mennessään!

Lunta tupaan!

Lauantaina kävin Raatojuoksussa, Sipoon Massbyssä. Hieno rasti-iloitteluhan se oli, keli oli komea ja puitteet kohdillaan. Viimeistelyni tosin eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan. Tai ei ainakaan jos lähdetään siitä ajatuksesta rakentamaan, että muutamat huonot yöunet ja kevyt vatsaflunssa ei ole paras mahdollinen lähtökohta pitkän matkan suunnistukselle. Taivalta oli "vain" 10 km joten ihan leppoisaa kuitenkin oli. Mitä nyt kertaalleen juutuin suohon kiinni. Ja hirvi rynnisti ohi. Ja joku meni loppusuoralla kumisaappaat jalassa ohi.

Lopputulokset löytyy täältä. Kotiin viemisiksi tuli sija 24. ja vetelät jalat. Ensi vuonna uusi yritys.

Mutta eilen tuli lunta! Eteisessä odottaa jo uudet perinteisen murtsikat ja monot, pian pääsee testaamaan... :)

Pimeän tullen

Hämärähommia Niihaman majalla.

Kesä ja sitä myötä aktiivisin ulkoilmaliikkumisen kausi alkaa olla taakse jäänyttä elämää tämän vuoden osalta. Syksyn synkkyys vaikuttaa omaan vireystasooni siinä määrin, että aamuiset pyörälenkit töihin ovat jääneet toistaiseksi. Lenkille lähtö pimeään sateeseen vaatii myös ponnisteluja, kotisohva kutsuu houkuttelevampana. Otsalamppulenkkeilyssä on eksotiikkaa mutta läpimärkiä vaatteita ja kuraisia lenkkitossuja on työlästä pestä ja kuivatella. Kylmää, viimaa ja pimeyttä... Mutta vielä on tarjolla "kesäkauden" viimeinen koitos, Raatojuoksu! En ole aiemmin ottanut osaa moiseen legendaariseksikin luonnehdittuun suunistuskisaan, mutta sitä suuremmalla innolla ja jännityksellä odotan lauantaita. Tavoitteena on päästä ehjänä maaliin 10 km keskivaikealta radalta, vaikeaan en tohtinut ilmoittautua kun olin kuullut Johannalta raportin viime vuoden koitoksesta: "yöllä oli ollut pakkasta, maa jäässä, heti eka rasti kateissa, jäähileisessä suossa varpaat jäässä ja housutkin repes". Tämä vapaasti mukaillen. Jännää on ja tulee olemaan.