Synkin talvin on vierähtänyt ilman päivityksiä, nyt korjausta asiaan! Kuluneena talvena myönsin itselleni ensimmäistä kertaa että marraskuun pimeys ottaa kaikin puolin koville ja se auttoikin jo paljon. Tammikuun lopulla käväisin moikkaamassa aurinkoa Turkin maaperällä, Välimeren välittömässä läheisyydessä. Lenkille en siellä ehtinyt, lomapäivät täyttyivät puskamarssilla ja kallion halaamisella. Ruoka oli hyvää ja maisemat komeita. Tarkemman reissuselostuksen voi kurkata Kiipeily-lehden nrosta 1/2011 (pitäisi kohta kolahtaa postiluukusta kaikille kiipeilyseuraan kuuluville).
Kesän koitokset alkavat kirkastua mielessä ja kalenterin sivujakin on vähän selailtu tulevia reissuja ja tapahtumia silmällä pitäen. Vuoden 2011 kestävyysurheiluriennot ehdin jo tosin käynnistellä Jussi-Luistelulla 29.1. Tein aikalailla hätäisen päätöksen ilmoittautuessani Kalevan puolikkaalle kierrokselle ja yhden osalajin käyneenä ehdin jo päättää senkin, että ensi vuonna tämä hullutus saa jäädä väliin. Rataluistelu ei ole, eikä tule olemaan mun laji. Tietysti asianmukaiset välineet ja hiukka enempi kuin 20 min harjoittelua niillä kisa-aamuna saattaa auttaa, mutta on se ringin kiertäminen aika ykstoikkoista silti. Intoa piukassa kuitenkin tähtään kohti seuraavaa etappia eli Pirkan hiihtoa joka kisataankin jo ensi viikolla. Perinteistä olisi tarkoitus sutia, aivan liian vähän on kilometrejä sillä saralla kertynyt mutta yrittänyttä ei laiteta. Kunhan vaan nuo pakkaiset leppyisi.
Kevennyksenä vielä tähän laitan kirjavinkin: Maaninkavaara, Miika Nousiainen. Joulun maissa tuli viimein (lähes kertaistumalla) luettua tämä mahtava teos joka kiteyttää suomalaisen (kestävyys)urheiluhulluuden niin osuvasti että riipaisee syvältä. Suosittelen!