Se on kesä ny. Kauden eka multisport-kisa tuli ja meni. Kiitos tapahtuman järjestäjille, rata oli hieno, yllätyksellinen ja (ainakin meille) haastava. Komeillaan siellä tuloslistan hännillä.
Oltiin Heidin kanssa Spring Adventuressa 7.5. ensimmäisen kerran tiiminä liikenteessä. Intoa eikä mielestämme kuntoakaan puuttunut, mutta keskittymistä sitten kai. Valmistautumisen merkitystä en voi tässä liikaa korostaa, olisihan nyt ainakin ne säännöt ollut syytä opetella ennen starttia. Karttateknisistä ja lukutaidollisista syistä onnistuin tekemään täysin kelvottoman reittivalinnan fillariosuudella. Eipä silti, taisi muillakin olla asian kanssa hankaluutta, sen verran metsässä suhisi tämän pummin paikkeilla.
Opin kuitenkin paljon näistä virhearvioista, sekä suoraan että välillisesti. Aiemmissa kisoissa ollaan selvitty ilman pahempia mutkia matkassa, ehkä osin myös hyvän tuurin ansiosta. Nyt virheitä tuli ja niistä otetaan opiksi.
Seikkailu-urheilun henkinen puoli tuli tässä koitoksessa jälleen tutummaksi. Kun mokan tekee, sen kanssa saa jatkaa lopun matkaa. Hetkittäin on tosi vaikea keskittyä omaan ja joukkueen etenemiseen, välillä sitä väkisin erehtyy pohtimaan ja laskeskelemaan muiden menoa ja vauhtia. Näppituntuma kuitenkin on, että mitä enemmän keskittyminen harhautuu muiden puuhiin, sitä takkuisemmaksi oma meneminen muuttuu. Surkuttelulle ei kellon käydessä ole sijaa. Murehtiva mieli pohtii miksi ylipäätään lähdin tällaiseen rääkkiin ja tällaisesta päähän putkahtaneesta ajatuksesta on sitten pirun vaikea päästä eroon. Ja kun ei keskitytä niin tehdään lisää virheitä… Sinnikkyydellä ja omaan tekemiseen uskomisella on uskomattoman iso rooli. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta vasta riittävän fyysisen rasituksen alla nämä henkiset kyvyt pääsevät pinnalle ja määräävät tahdin.
Sisu ja päättäväisyys ovat osa temperamenttiamme, mutta myös ominaisuuksia joita voi harjoittaa. Paljon mielenkiintoista luettavaa aiheen piiristä löytyy Jenny Hadfieldin sivuilta, hän on kokenut valmentaja, kestävyys- ja seikkailu-urheilija. Tällainen ajatus tarttui sieltä: "It is said that you are not a true adventure racer until you experience hunger, pain, humiliation, tears and take a close look at your soul."
Konkreettinen sisukkuustesti arjessani ovat keskiviikon taitorastit täällä Tampereen seudulla. Olen tähän mennessä valinnut joka kerta pisimmän radan, uhallakin. Siellä umpimetsässä pääsee sinnikkyyden perijuurille, kun pummaa ties monetta rastia peräkkäin, 2 tuntia harhailleena, pikkuisen jo jano ja väsy painaa...
