 |
| Hämärähommia Niihaman majalla. |
Kesä ja sitä myötä aktiivisin ulkoilmaliikkumisen kausi alkaa olla taakse jäänyttä elämää tämän vuoden osalta. Syksyn synkkyys vaikuttaa omaan vireystasooni siinä määrin, että aamuiset pyörälenkit töihin ovat jääneet toistaiseksi. Lenkille lähtö pimeään sateeseen vaatii myös ponnisteluja, kotisohva kutsuu houkuttelevampana. Otsalamppulenkkeilyssä on eksotiikkaa mutta läpimärkiä vaatteita ja kuraisia lenkkitossuja on työlästä pestä ja kuivatella. Kylmää, viimaa ja pimeyttä... Mutta vielä on tarjolla "kesäkauden" viimeinen koitos, Raatojuoksu! En ole aiemmin ottanut osaa moiseen legendaariseksikin luonnehdittuun suunistuskisaan, mutta sitä suuremmalla innolla ja jännityksellä odotan lauantaita. Tavoitteena on päästä ehjänä maaliin 10 km keskivaikealta radalta, vaikeaan en tohtinut ilmoittautua kun olin kuullut Johannalta raportin viime vuoden koitoksesta: "yöllä oli ollut pakkasta, maa jäässä, heti eka rasti kateissa, jäähileisessä suossa varpaat jäässä ja housutkin repes". Tämä vapaasti mukaillen. Jännää on ja tulee olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti