Uudet kujeet

Kevät tulee kohisten ja niin myös vuoden 2011 seikkailut! Blogilla on uusi ilme, nyt hiukan talvinen, keväämmällä ehkä leskenlehtiä?

Siellä sitä möngitään, 42 km takana.

Pirkan (puolikas) hiihto on nyt koettu, vähän ristiriitaiset fiilikset jäi. Hieno keli, perinteikäs tapahtuma, hyvät voitelut, tuskainen tunnelma? Ehkä ensi kerralla lähden matkaan vapaan suksilla, kun tuo pertsa ei yhden talven harjoittelulla oikein tuntunut vielä sujuvan.

Kalevan puolikasta kierrosta on nyt takana 2/6 lajia, hiihtoa pidin pahimpana rastina juuri tuon puuttuvan perinteisen taidon takia. Ja miksi ihmeessä valitsin pertsan, en tiedä. Jännityksellä mietin heinäkuun soutua... lisää tuskaisia hetkiä?

Valon lisääntymisen myötä aktiivisuustaso on selkeästi kohonnut. Itse olen viihtynyt kasvavissa määrin lenkkipoluilla, ja into kiipeilyharrastusta kohtaan on  noussut. Kevään ensimmäiset ulkokiipeilyt ovat tosin vielä kokematta, mutta ehkä jo viikolla säät ja aikataulut osuvat kohdilleen. Voin jo lähes tuntea kevätauringon lämmittämän karhean graniitin kämmenissäni...

Joukkueen osalta kesän tavoitteita on lyöty lukkoon: tavoitteena kiertää multisport-cup läpi ja päähankkeena heinäkuussa Rokualla 24h kisa. Ja Jukolaan tietysti! Henkilökohtaisella tasolla haaveissa Vaarojen maraton sekä tuon edellä mainitun Kalevan puolikkaan kiertäminen kunnialla. Kalliokiipeilyä unohtamatta, tänä kesänä loman kohdalle kalenteriin on jo isoin kirjaimin merkitty Lofootit!

Tiivis ja kieltämättä kunnianhimoinenkin kisojen ja tapahtumien läpikahlaaminen tarkoittaa sitä, että koko kesä menee käytännössä katsoen edellisestä kisasta/reissusta palautuessa tai seuraavaa valmistellessa. Töiden ohella luonnollisesti... Joskus mieleen nousee hetkeksi harhauttavia ajatuksia siitä, onko tässä kaikessa mitään järkeä? Tällainen arki pyörii pitkälti liikunnan ympärillä: sen mukaan menee lomat, viikonloppusuunnitelmat, syömiset. Välineisiin palaa rahaa ja pieneen kämppään niiden mahduttaminen on taiteenlaji. Parisuhteessa käydään keskusteluja ajankäytöstä ja likaisista lenkkareista - puolin ja toisin. Pienen pohdinnan jälkeen vastaus on kuitenkin selvä ja kerta kerralta kirkkaampi. Omasta vapaasta tahdosta, rakkaudesta liikkumiseen ja luontoon - tottakai haluan viettää elämääni juuri näin, nauttien näistä elämyksistä!

Siivottiin komero - mitäs sieltä löytyikään...

Loppuun vielä "rohkaisukuva" kaikille kiipeilyyn hurahtamaisillaan oleville. Hieno laji, kertakaikkiaan, mutta voi todellakin viedä  (rahat ja terveyden) mennessään!